Valikoiva ehkäisevä huumetyö

Kansallisissa huumestrategioissa ja toimintasuunnitelmissa mainitaan yhä useammin ja selkeämmin haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät ehkäisytoimenpiteiden erityisenä kohteena. Niitä painotetaan erityisesti uusissa jäsenvaltioissa: Virossa (katulapset, erityiskoulut), Unkarissa, Kyproksella, Maltalla, Puolassa (laiminlyödyt lapset ja häiriintyneiden perheiden nuoret) ja Sloveniassa.

Valikoivan ehkäisevän huumetyön kohteena olevilla haavoittuvassa asemassa olevilla ryhmillä on usein mittavaa kokemusta laillisista ja laittomista päihteistä, joten useimmat valikoivat ehkäisytoimet rajoittuvat räätälöidyn tiedon tarjoamiseen, yksilölliseen neuvontaan sekä luovaan toimintaan tai urheiluun. On kuitenkin syytä muistaa, että yleiseen ehkäisevään huumetyöhön kuuluvissa laajoissa sosiaalisen vaikuttamisen ohjelmissa käytettävät menetelmät ovat aivan yhtä tehokkaita elleivät tehokkaampiakin valikoivassa ehkäisevässä huumetyössä. Normatiivinen uudelleenjäsentely (eli sen oppiminen, että useimmat ikätoverit paheksuvat huumeidenkäyttöä), itsevarmuuden kehittämien, motivointi ja tavoitteiden asettaminen sekä myyttien oikaiseminen ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi haavoittuvassa asemassa olevien nuorten parissa (Sussman et al., 2004), mutta niitä käytetään EU:ssa vain harvoin valikoivassa ehkäisevässä huumetyössä. Viihdeympäristössä tehtävä ehkäisevä työ (ks. "Ehkäisevä huumetyö viihdeympäristössä") on yleensä kohdennetun tiedon tarjoamista.

Kouluissa tehtävä valikoiva ehkäisevä huumetyö

Kouluissa tehtävän valikoivan ehkäisevän huumetyön pääpaino on kriisiavulla ja ongelmanuorten varhaisella tunnistamisella. Tavoitteena on löytää koulujen tasolla ratkaisuja, joilla estetään riskiryhmään kuuluvia oppilaita lopettamasta koulunkäyntiä tai joutumasta erotetuksi koulusta, sillä se pahentaisi entisestään heidän tilannettaan. Saksassa, Irlannissa, Luxemburgissa ja Itävallassa (Leppin, 2004) noudatetaan ohjelmapohjaisia lähestymistapoja, kun taas Puolassa ja Suomessa tarjotaan opettajille koulutusta ja ohjeita ongelmaoppilaiden, myös huumeita käyttävien oppilaiden, tunnistamiseen ja asianmukaisten toimien toteuttamiseen. Perinteisiin yksilöllisiin lähestymistapoihin kuuluvat koulutukseen liittyvät psykologiset palvelut (esimerkiksi Ranskassa ja Kyproksella), jotka edellyttävät hoitoon ohjaamista (ja hakeutumista). Irlannissa on uusi intensiivinen koulutusalan sosiaalipalvelu, joka työskentelee koulujen ja perheiden kanssa koulutuksellisesti heikossa asemassa olevilla alueilla lasten säännöllisen koulunkäynnin varmistamiseksi.

Valikoivat yhteisöpohjaiset lähestymistavat

Valikoivien yhteisöpohjaisten lähestymistapojen kohteena ovat pääasiallisesti haavoittuvassa asemassa olevat nuoret kaduilla. Pohjoismaissa käytössä olevissa Nightwalkers-lähestymistavoissa vanhempien muodostamat ryhmät partioivat kaduilla. Itävallassa on panostettu voimakkaasti ehkäisevän huumetyön, sosiaalikasvatuksen ja sosiaalityön rakenteiden välisen tasapainon parantamiseen tarjoamalla kursseja, laatuohjeita ja yhteisiä seminaareja esimerkiksi nuorten parissa viihdeympäristöissä työskenteleville sosiaalityöntekijöille. Tavoitteena on myös käyttää sosiaalisen nuorisotyön rakenteita ammattimaisessa ehkäisevässä huumetyössä. Samansuuntaisesti Norjassa tuetaan yhteistyötä ja vahvistetaan poikkitieteellisiä ponnisteluja koulujen, lastensuojelupalvelujen ja sosiaalipalvelujen välillä. Näissä hankkeissa käytetään nopean arvioinnin ja reagoinnin (rapid assessment and response, RAR) menetelmiä (36) – tiedon nopeaa keruuta (tilastoaineisto) yhdistettynä haastatteluihin (kyselylomakkeet, kohderyhmät) ja/tai havaintoihin ongelma-alueella – Norjassa, mutta myös Saksassa ja Alankomaissa.

Riskialttiisiin naapurustoihin keskittyvillä tukitoimilla on perinteitä Irlannissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja vähemmässä määrin Alankomaissa ja Portugalissa. Myös Saksa (Stöver ja Kolte, 2003, mainittu Saksan kansallisessa raportissa) ja Ranska ovat nyt ehdottaneet toimia tällä alalla. Ehkäisevän huumetyön kohdistaminen sosiaalisin perustein tiettyihin maantieteellisiin alueisiin on uutta näissä maissa.

Jäsenvaltiot kohdistavat valikoivaa ehkäisevää huumetyötä myös yhä enemmän tiettyihin etnisiin ryhmiin (esimerkiksi Irlanti, Luxemburg, Unkari). Etnisyyden painottaminen on tärkeä näkökohta esimerkiksi Unkarissa, jossa huumeisiin liittyvien ongelmien riski on erityisen suuri romaniväestön keskuudessa sen sosiaalisten ja kulttuuristen erityispiirteiden ja epäedullisten elinolojen johdosta. Romaneille tarjottava vertaiskoulutus, tukiryhmät, seuranta, erilaiset ehkäisevän työn ohjelmat ja matalan kynnyksen palvelut ovat Unkarissa kansalaisjärjestöjen ylläpitämiä.

Haavoittuvassa asemassa olevat perheet

Yleinen perhelähtöinen ehkäisevä huumetyö, lähinnä vanhemmille tarjottavat iltatilaisuudet, luennot, seminaarit ja työpajat, on yhä suosittua useissa jäsenvaltioissa (Saksa, Ranska, Kypros ja Suomi), vaikka sen tehokkuudesta ei olekaan näyttöä (Mendes et al., 2001). Kreikassa, Espanjassa, Irlannissa ja Norjassa on kuitenkin tapahtunut kiinnostavaa kehitystä perheiden parissa tehtävän valikoivan ehkäisevän huumetyön alalla, kun niissä on otettu käyttöön innovatiivisia menetelmiä, joissa ei keskitytä vain huumeongelmaisiin perheisiin/vanhempiin, vaan tunnustetaan sosiaalisten, taloudellisten ja kulttuuristen tekijöiden osuus huumeidenkäytössä. Alankomaissa tehdyssä maahanmuuttajaperheiden vanhemmille tarkoitettujen huumeidenkäytön ehkäisyhankkeiden arvioinnissa todettiin, että maahanmuuttajaverkostojen kautta naisille ja miehille erikseen tarjottava standardoitu tukitoiminta voisi olla yksi vaihtoehto (Terweij ja Van Wamel, 2004). Vanhemmille järjestettävää hallinnan koulutusta (Parent Management Training, PMTO, Oregonin malli), alunperin vakavista käyttäytymishäiriöistä kärsivien lasten perheille tarkoitettua koulutusmenetelmää, on toteutettu ja arvioitu Norjassa kolmessa kunnassa. Kahdessa muussa maassa on pantu täytäntöön perheiden tukiohjelma Iowa Strengthening Families Program (ISFP). Tässä intensiivisessä riskialttiiden perheiden tukiohjelmassa yhdistyvät opetusmenetelmät koululaisille (10–14-vuotiaat) ja koulutusohjelma heidän vanhemmilleen, ja siinä pyritään ehkäisemään huumeidenkäyttöä vahvistamalla perheiden valmiuksia ja perhesiteitä (Kumpfer et al., 2003).


(36) Maailman terveysjärjestö: The rapid assessment and response guide on psychoactive substance use and especially vulnerable young people.